näky

    

siinä näyssä on oltava jotain merkittävää. sumu, vääränvärinen talo ja puu joka tuntui kaareuttavan maisemaa. en saa päähäni miltä maiseman kaareutuminen näyttää, vaan on enemmänkin kuin joku sanoisi : "puu tuntuu kaareuttavan maisemaa". haistan tupakan ja kostean ilman.

näyn jälkeen olen aina levoton. haluaisin jotenkin ilmaista itseäni, muttei ole tunteita joita ilmaista. tuntuu kuin olisin juuri ollut kokemaisillani jotain ihmeellistä, tai kuin olisin hetki sitten ollut joku muu. kun näky katoaa, katoaa myös muisto siitä miltä se tuntui.
  

tämä on ainoa asia. sen ulkopuolella mikään ei koskaan tunnu miltään.

"Maailmassa on vain yksi ihminen josta en muuttaisi mitään. Kaikki muut voisivat olla aina jotenkin erilaisia: jonkun nenä ei sovi kasvojen muotoon, jollakulla on liian suuret jalkaterät, jonkun ääni on liian korkea, joku taas puhuu liikaa ja jollakulla on väärät harrastukset."

"Kuka hän on?"

"Ei se kuka luulet. Eräs tuttavan tuttava. Hän... En usko että olen koskaan edes puhunut hänen kanssaan. Hänen läsnäolonsa jotenkin kaareuttaa ympäristöä: mitä lähempänä joku häntä on, sitä vaillinaisemmalta hän vaikuttaa."
"Luulin että tarkoitit itseäsi."
"Minua ei lasketa."

luulen, että se oli viimeinen hetki jolloin minulla oli tunteita. normaaleja tunteita kuten uteliaisuutta.