Kaikella on hintansa (mut mikään ei oo vielä mahdotonta)

sä et maksa oluesta
kaheksankytkaks senttiä
siis maltaista, hiivasta, ohratärkkelyksestä, vedestä, mitä siihen nyt tulee
päälle pantti, verot, se että kassatyöntekijä valitsee tauolla
syökö eväät, polttaako tupakan vai käykö vessassa
aikaa on vain yhteen

sä et maksa oluesta
kolme euroa viiskytä senttiä
sä maksat siitä että pääset jonnekin lämpimään
on helvetin kylmä
ja kellokin on yli yheksän ja kaikki asuu jossain kaukana
että ollaan jossain vielä hetki
sä maksat siitä että joku valuttaa oluen sulle muovituoppiin
siitä että se pesee sen tuopin
sä maksat tekonahkasohvasta ja naarmuisesta pöydästä

sä et maksa oluesta
neljä euroa ja rapiat
sä maksat siitä te kaikki mahdutte istumaan samaan pöytään
että voi puhua lujaa vaikka on yö
sä maksat siitä että soi ihan ookoo musaa

sä et maksa oluesta
melkein kuusi euroa
sä maksat siitä että aurinko paistaa, on kesäilta
sulla on kivat vaatteet, terassilla voi katsoa ihmisiä ja olla katsottavana
sä maksat siitä että baarin seinällä on sateenkaarilippu
sä maksat siitä mahdollisuudesta että joku kiva tyyppi istuis sun pöytään

sä et maksa oluesta
valehtelematta jotain seitsemän euroa
sä maksat siitä että musa soi lujaa
että voi tanssia
sä maksat siitä että kukaan ei tuu utelemaan teiltä vaikka tätä klassikkoa:
hei miten lesbot harrastaa seksiä, voittekste demonstroida?
(true story)

sä maksat siitä että saat istua, siitä että saat tanssia
ja siitä että saat käyttää vessaa
jossa on paperia tai sitten ei
sä maksat siitä että saat olla rauhassa
siitä että ehkä tästä vielä tulee kiva ilta
sä maksat siitä että saat olla sisällä
ja siitä että saat istua ulkona
siitä että näet ihmisiä
sä maksat siitä että saat ylipäätään olla olemassa jossain
sä maksat siitä että saat edes tulla sisään
ja sä maksat siitä että saat jäädä

kaikkein eniten kadun sitä että kiusasin sinua kai neljännen luokan luokkaretkellä

kaikkein eniten kadun sitä että tein sovinnon heti kun sanoit että sinun on ikävä
kaikkein eniten kadun sitä että kuitenkin sanoin sinulle että olisin halunnut jotain enemmän
kaikkein eniten kadun sitä että taivuttelin sinut kaikenlaisiin juttuihin vaikket halunnut
kaikkein eniten kadun sitä että olin sinusta mustasukkainen
kaikkein eniten kadun sitä että olen sinusta mustasukkainen joskus vieläkin
kaikkein eniten kadun sitä että kiusasin sinua kai neljännen luokan luokkaretkellä
kaikkein eniten kadun sitä että kerroin sinulle tunteistani vasta kun oli liian myöhäistä
kaikkein eniten kadun sitä että kerroin sinulle tunteistani vain kostaakseni
kaikkein eniten kadun sitä että takerruin sinuun ja sanoin ettei me koskaan kasveta erilleen
kaikkein eniten kadun sitä että annoin sinun satuttaa minua
kaikkein eniten kadun sitä että satutin sinua vahingossa
kaikkein eniten kadun sitä että satutin sinua tahallaan
kaikkein eniten kadun sitä että olemme vieläkin tekemisissä
kaikkein eniten kadun sitä että vieläkin mietin näitä juttuja
kaikkein eniten kadun sitä että minulle oli niin tärkeää olla sinulle kaikkein tärkein
kaikkein eniten kadun sitä että en tajunnut etten ole
kaikkein eniten kadun sitä että en tajunnut ettei sillä oikeasti ole väliä
kaikkein eniten kadun sitä että en uskonut sinua
kaikkein eniten kadun sitä että uskoin sinua
kaikkein eniten ikävöin sitä mitä olisi voinut olla
kaikkein eniten kaikkein kipeiten ikävöin sinua sellaisena kun sinut muistan
kaikkein kipeiten tiedän ettet sinä kaipaa siitä ajasta mitään

Minulla on ikävä sitä miten epätoivoisen ihastunut olin silloin sinuun.
Se oli erilaista, olin kaukana kotoa,
onneton, mutta vähemmän kuin yleensä.

Joka tapauksessa,

alkusi et pitänyt minusta,
en ollut itsevarma seurassasi koskaan,
kuitenkin lopulta varmaan pidit minusta enemmän kuin minä sinusta.
Säälin sinua. Pelkäsin sinua. Ihailin sinua.
Halusin sinua, voin sanoa sen nyt ääneen.
Ikävöin sinua silloinkin kun olit läsnä
– erityisesti silloin.
Olin seurassasi aina kun pystyin,
en siksi että se tekisi minut onnelliseksi
oikeastaan olin usein pettynyt,
joskus aika tylsistynyt,
niin, ja tietenkin mustasukkainen kaikille muille,
mutta jokin sinussa – en tiedä,
ehkä olit kaunis
välinpitämätön
ylimielinen
en todellakaan osaa sanoa.
Ehkä vain siksi ettet pitänyt minusta.

Kun suutelit minua se ei tuntunut miltään.
Eikä se merkinnyt mitään muuta
kuin sitä että se on nyt tapahtunut,
ja asiat ovat toisella tavalla
– ei meidän välillämme –
vain sisälläni, minussa itsessäni.

Kaikki mitä sinusta halusin oli lopulta varsin itsekästä,
mutta ei se mitään,
sinä olet varmasti itsekkäin ihminen jonka olen koskaan tuntenut.
Ei se väärin ole,
mutta totuus on,
että ihmisen on suojeltava itseään sinun lähelläsi.

On olemassa oikea ja väärä tapa tehdä asioita.

Esimerkiksi aluslakana taitetaan ensin patjan alle sängyn päädyistä. Sitten reunat käännetään niin, että runoihin muodostuu kolmiot, jonka jälkeen lakana taitetaan sivuilta patjan alle.

Kahvinkeittimeen laitetaan ensin vesi, sitten suodatinpussi taitetaan saumojen kohdalta ja asetetaan pidikkeeseen, jonka jälkeen mitataan kahvi.

Soijamaito on kaadettava kuppiin ensin, jonka jälkeen hieman jäähtynyt kahvi kaadetaan hitaasti päälle.

Lasia kilistäessä on katsottava silmiin.

Raakel-tädin kissa

Raakel-täti kävi usein kirkonkylällä vanhainkodissa tapaamassa tuttuja. Palattuaan kotiin hän itki, että mielummin kuolee kun joutuu sinne, on se niin hirveä paikka.

Sunnuntaina näin hänet kylällä. Soitin maanantaiaamuna aikaisin, mutta hän ei vastannut. Täti oli sanonut kyntävänsä lopun perunamaasta käsin, mutta oli niin paljon pakkasta, ettei hän varmaankaan ollut ryhtynyt siihen hommaan. Soitin hänen naapurilleen, hän oli vaikuttanut eilen niin huonolta. Sanoin heille, että jollei täti avaa, menevät sisään ovesta eli ikkunasta. He irrottivat oven vierestä ikkunan saranoiltaan ja menivät sisään. Naapurit näkivät että kissa retuutti tädin ruumista, yritti herättää häntä. Raukalla oli varmaan nälkä.

Niin he sitten soittivat ambulanssin, ja ambulanssimiehet soittivat ruumisauton. Kaikki ovet olivat auki, kissa kulki levottomana sisään ja ulos. Toinen naapuri kulki ohi koiransa kanssa. He huusivat että tule katsomaan kun naapuriasi viedään viimeisen kerran. Hän tuli. Emme tienneet mitä tehdä kissalle, kyllähän se ymmärsi mitä oli tapahtunut, enkä minäkään sitä voinut ottaa. Yksi mies vei sen talon taakse ja ampui, se haudattiin siihen pihalle.

Menin valitsemaan tädille arkkua, mutta hautaustoimistossa sanottiin että hän oli jo valinnut sen itse. Hän oli käynyt sunnuntaina ostamassa sukulaispojan syntymäpäiville kukkaa, ja oli samalla sanonut, että hänet on haudattava valkoiseen arkkuun, ei puiseen koska se on niin kylmä. Minä kuulemma alkaisin hössöttää ja valitsisin kuitenkin sen puisen.

Niin täti sitten haudattiin valkoisessa arkussa. Hautajaisissa oli tädin itsensä tekemää leipäjuustoa, mutta kaikki söivät sitä hyvällä halulla, kun eivät tienneet että se oli vainajan tekemää. Siellä oli myös tädin leipomia ruisleipiä, hän oli leiponut niitä tulevia 80-vuotispäiviään varten. Ne olivat hyviä, oikein ohuita hapanleipiä, mutta minä en pystynyt syömään muruakaan, koska leivän päällä oli tädin sormien jättämät painaumat, kun hän oli taputellut leivät litteiksi.

Raakel-täti oli saanut nimen vastasyntyneenä kuolleelta isosiskoltaan, Lahja Raakelilta. Sellainen oli siihen aikaan tapana, että jos kuoli ennen kun ehdittiin kastaa, niin nimi annettiin eteenpäin, että se lapsi ikään kuin kuitenkin kasvaisi vanhaksi. Raakel-täti vihasi sitä, hän sanoi että miksei hänelle voitu antaa omaa nimeä