Ulkotulento

runoblogi

Kaukana täältä

     
en halua nukahtaa aivan vielä
rakastan tätä ulkopuolisuuden tunnetta
muistoa, kuvitelmaa tai unta

jossa en ehkä ole yksin mutta ihmiset ovat vieraita
en välttämättä ole onnellinen mutta olen vapaa
on yö niin kuin nytkin
kuulen autot, katossa kulkee valoja
kaikki on niin suurta eikä silti merkitse mitään
nykyhetki ei ole vielä tapahtunut tai olen unohtanut sen

vähän ennen aamua näen unta jossa itken jostain yhdentekevästä syystä
  

Läpinäkyvä


hengitin aamupalaksi tuoksuja


leivoksia Pasilan asemalta
kahvipaahtamon hajua bussipysäkiltä
tupakkaa ohikulkeneelta naiselta

ajatukseni olivat yhtä kirkkaat
kuin kylmä matala aurinko
joka terävöittää kasvot
ja erottelee jokaisen ihohuokosenkin

olisin voinut laskea kaikki hänen hiuksensa
ja silkkiset karvat ylähuulessa

(nimetön)


talot mäellä

kerros kerroksen päällä
aurinko osuu
yläikkunaan, tuulee
puut näyttävät pieniltä

Jotain


tunnustelen tilaa jossa tunteeni eivät ole
sormeilen ja lähmin
lepattavan läpättävä olo
lässähtänyt, haipunut
kokeilen josko
puhun ja katson ja nauran
ja jotain
ei sittenkään
paitsi että sanot että olin söpö pienenä
lepattavan läpättävä

enkö muka enää ole?

32,4


on sentään mukava kuulla
ettei ole vaikeasti tai sairaalloisesti
jos ei lievästikään
olen merkittävästi
niin että huomaatte vain
ettekä minua ollenkaan
se mitä ei ole tapana sanoa
mutta kuitenkin ajattelette

lihava

Tänään


tänään osa postikorteista on pudonnut seinältä

ja hiuksesi ovat kuin unet joita näen ruuhkajunissa