Läpinäkyvä
hengitin aamupalaksi tuoksuja
leivoksia Pasilan asemalta
kahvipaahtamon hajua bussipysäkiltä
tupakkaa ohikulkeneelta naiselta
ajatukseni olivat yhtä kirkkaat
kuin kylmä matala aurinko
joka terävöittää kasvot
ja erottelee jokaisen ihohuokosenkin
olisin voinut laskea kaikki hänen hiuksensa
ja silkkiset karvat ylähuulessa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Blogiarkisto
-
►
2016
(1)
- ► maaliskuuta (1)
-
►
2015
(1)
- ► marraskuuta (1)
-
►
2014
(5)
- ► toukokuuta (1)
- ► maaliskuuta (2)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2012
(3)
- ► heinäkuuta (2)
- ► huhtikuuta (1)
-
►
2011
(21)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (9)
- ► huhtikuuta (1)
- ► maaliskuuta (1)
- ► tammikuuta (2)
Harmi kun et mainitse sitä nenää, jonka läpi paistaa aurinko. :D Mutta, ihana runo tosiaan ja eläydyn tohon hajuaistin käyttöön. Sä tosiaan tuijottelet ihmisiä.
VastaaPoista