Ikuinen sunnuntai

   

koivut kuin Gustav Klimtin kultasade
sisäinen narratiivini hajoaa yksittäisiin välähdyksiin

lehti putoaa
lintu koputtaa ikkunaan
öljyliitu leviää paperilla

aika hidastuu ja alkaa ikuinen sunnuntai
lauantaipussissa on jäljellä vain pahoja karkkeja
koko päivä kello yhden aamupalaa
eikä tarvitse pukea päälle

sälekaihdinten takana on kansallisromanttinen iltapäivä