Minulla on ikävä sitä miten epätoivoisen ihastunut olin silloin sinuun.
Se oli erilaista, olin kaukana kotoa,
onneton, mutta vähemmän kuin yleensä.

Joka tapauksessa,

alkusi et pitänyt minusta,
en ollut itsevarma seurassasi koskaan,
kuitenkin lopulta varmaan pidit minusta enemmän kuin minä sinusta.
Säälin sinua. Pelkäsin sinua. Ihailin sinua.
Halusin sinua, voin sanoa sen nyt ääneen.
Ikävöin sinua silloinkin kun olit läsnä
– erityisesti silloin.
Olin seurassasi aina kun pystyin,
en siksi että se tekisi minut onnelliseksi
oikeastaan olin usein pettynyt,
joskus aika tylsistynyt,
niin, ja tietenkin mustasukkainen kaikille muille,
mutta jokin sinussa – en tiedä,
ehkä olit kaunis
välinpitämätön
ylimielinen
en todellakaan osaa sanoa.
Ehkä vain siksi ettet pitänyt minusta.

Kun suutelit minua se ei tuntunut miltään.
Eikä se merkinnyt mitään muuta
kuin sitä että se on nyt tapahtunut,
ja asiat ovat toisella tavalla
– ei meidän välillämme –
vain sisälläni, minussa itsessäni.

Kaikki mitä sinusta halusin oli lopulta varsin itsekästä,
mutta ei se mitään,
sinä olet varmasti itsekkäin ihminen jonka olen koskaan tuntenut.
Ei se väärin ole,
mutta totuus on,
että ihmisen on suojeltava itseään sinun lähelläsi.

On olemassa oikea ja väärä tapa tehdä asioita.

Esimerkiksi aluslakana taitetaan ensin patjan alle sängyn päädyistä. Sitten reunat käännetään niin, että runoihin muodostuu kolmiot, jonka jälkeen lakana taitetaan sivuilta patjan alle.

Kahvinkeittimeen laitetaan ensin vesi, sitten suodatinpussi taitetaan saumojen kohdalta ja asetetaan pidikkeeseen, jonka jälkeen mitataan kahvi.

Soijamaito on kaadettava kuppiin ensin, jonka jälkeen hieman jäähtynyt kahvi kaadetaan hitaasti päälle.

Lasia kilistäessä on katsottava silmiin.

Raakel-tädin kissa

Raakel-täti kävi usein kirkonkylällä vanhainkodissa tapaamassa tuttuja. Palattuaan kotiin hän itki, että mielummin kuolee kun joutuu sinne, on se niin hirveä paikka.

Sunnuntaina näin hänet kylällä. Soitin maanantaiaamuna aikaisin, mutta hän ei vastannut. Täti oli sanonut kyntävänsä lopun perunamaasta käsin, mutta oli niin paljon pakkasta, ettei hän varmaankaan ollut ryhtynyt siihen hommaan. Soitin hänen naapurilleen, hän oli vaikuttanut eilen niin huonolta. Sanoin heille, että jollei täti avaa, menevät sisään ovesta eli ikkunasta. He irrottivat oven vierestä ikkunan saranoiltaan ja menivät sisään. Naapurit näkivät että kissa retuutti tädin ruumista, yritti herättää häntä. Raukalla oli varmaan nälkä.

Niin he sitten soittivat ambulanssin, ja ambulanssimiehet soittivat ruumisauton. Kaikki ovet olivat auki, kissa kulki levottomana sisään ja ulos. Toinen naapuri kulki ohi koiransa kanssa. He huusivat että tule katsomaan kun naapuriasi viedään viimeisen kerran. Hän tuli. Emme tienneet mitä tehdä kissalle, kyllähän se ymmärsi mitä oli tapahtunut, enkä minäkään sitä voinut ottaa. Yksi mies vei sen talon taakse ja ampui, se haudattiin siihen pihalle.

Menin valitsemaan tädille arkkua, mutta hautaustoimistossa sanottiin että hän oli jo valinnut sen itse. Hän oli käynyt sunnuntaina ostamassa sukulaispojan syntymäpäiville kukkaa, ja oli samalla sanonut, että hänet on haudattava valkoiseen arkkuun, ei puiseen koska se on niin kylmä. Minä kuulemma alkaisin hössöttää ja valitsisin kuitenkin sen puisen.

Niin täti sitten haudattiin valkoisessa arkussa. Hautajaisissa oli tädin itsensä tekemää leipäjuustoa, mutta kaikki söivät sitä hyvällä halulla, kun eivät tienneet että se oli vainajan tekemää. Siellä oli myös tädin leipomia ruisleipiä, hän oli leiponut niitä tulevia 80-vuotispäiviään varten. Ne olivat hyviä, oikein ohuita hapanleipiä, mutta minä en pystynyt syömään muruakaan, koska leivän päällä oli tädin sormien jättämät painaumat, kun hän oli taputellut leivät litteiksi.

Raakel-täti oli saanut nimen vastasyntyneenä kuolleelta isosiskoltaan, Lahja Raakelilta. Sellainen oli siihen aikaan tapana, että jos kuoli ennen kun ehdittiin kastaa, niin nimi annettiin eteenpäin, että se lapsi ikään kuin kuitenkin kasvaisi vanhaksi. Raakel-täti vihasi sitä, hän sanoi että miksei hänelle voitu antaa omaa nimeä

Valjut päivät, paljaat yöt

kaljujen puiden reunustamat paljaat pellot
kaljut mäet valjun taivaan alla
halju lopputalven aurinko
heijastuu paljaasta päälaesta

sisällä
virutat neljännen kerran käytetyn teepussin
haljussa vedessä
kaadat päälle sinisenvaljua rasvatonta maitoa
eivät muuta iljenneet tuoda

joten jätät sen puljun taaksesi
juot paljon mielummin paljullisen kiljua
kuljet kujilla
huljutat uljaasti paljaita jalkoja
kylmissä vesissä
kiljut kovaa

palaat sisälle
palat sisältäpäin
suljet oven
suljet suun, suljet silmät
kuljet kuumehoureissasi kiirastulen läpi
iho paljaana
sinulle ovat valjenneet haljenneen maan salaisuudet

Äiti minä en usko Jumalaan

Äiti kuuntele
Äiti minä halusin olla niin kuin sinä
Äiti näytänkö minä sinulta?
Äiti minä pidin sinun vaatteitasi
Äiti minä olen niin kuin sinä mutta lyhyt ja lihava
Äiti minä en osaa käsitellä rahaa
Äiti minä en osaa pitää huolta itsestäni
Äiti minä en osaa rakastaa iskää
Äiti minä rakastan häntä hirveästi
Äiti minä en pärjää
Äiti minä tiedän että ymmärtäisit minua jos sanoisin että haluan kuolla
Äiti minä en halua kuolla
Äiti opeta minua miten eletään
Äiti osasitko sinä itsekään?
Äiti rakastitko sinä minua
Äiti rakastaisitko minua nyt
Äiti minä en usko Jumalaan
Äiti minä en usko kuolemanjälkeiseen elämään
Äiti minä en muista sinua
Äiti minulla on kauhea ikävä sinua
Äiti minä rakastan sinua
Äiti minä en usko kuolemanjälkeiseen elämään